Vierailu Cambrilsiin (Sisältää paljon kuvia)

Bellmuntilla on kaksi toimipistettä, joista toiseen teimme vierailun eilen. Se oli melkoinen etuoikeus, koska edes kaikki vakituiset työntekijät eivät ole päässeet siellä käymään. Paikka oli vielä isompi kuin Lleidan piste. Erona on se, että Cambrilsissa tuotetaan enemmän ja myydään vain tukkumuotoisena kasveja. Koska ei ole asiakaspalvelua, työntekijöitä on vähemmän. Pomot Juan ja Vicky seilaavat näiden kahden toimipaikan välillä. Jösses sentään, miten paljon oli kasveja! Seuraavissa kuvissa on niistä pari.

Kelta-ansalla tutkitaan mahdollisia tuholaisia.

Emokasveja säilytetään Cambrilsissa.

Tukussa oli hauskat värikkäät pöydät.

Emokasveja pidetään alueella myös puolivilleinä.

Tämäkin on emo.

Koiran- tai kanankoppi.

Juan tarkastaa tiluksia.

Paha kasvi. Tappava X.

Korkealle köynnöstelee rikkakasvi.

Maisemat oli hulppeat. Huomaa vuoret taustalla.

Havut tuetaan vaijereihin, etteivät ne kaatuisi tuulessa. On siinäkin tekemistä kiinnittää jokainen kahdesta kohdasta nippusiteellä vaijeriin.

Tarvikkeiden säilytyshalli.

Täällä asuvat kasvinsuojeluaineet.

Etualan kaktuksista kerätään siemeniä tuotantoa varten.

Kuvan viikunat ovat raakoja, mutta Juan etsi kypsän, kuori sen ja antoi maistettavaksi. Se oli supermakoisa. Mehukas ja aivan erilainen kuin mitä olen koskaan syönyt.

Villisian penteleet käyvät tonkimassa ja rikkomassa maapohjaisia kasvialtaita.

Työntekijä puuhassaan. Yksittästä lajiketta tehdään useammin tuhansia kuin satoja. Mikä työmäärä! Työskentelypöytänä toimii kukkarullakko.

Myös me vierailijat saimme maistaa työntekoa. Mallia näyttää niin nopea heppu, että oli vaikea saada kuvaa.

Pitkät rönsyt leikataan.

Paloitellaan juuri lehden yläpuolelta.

Kuusi pistokasta jokaiseen ruukkuun.

Leikkauskohtien vierestä versoo uutta.

Muutamien viikkojen kuluttua pistokkaisiin on jo muodostunut uusia lehtiä.

Matkalla takaisin Lleidaan pysähdyimme Montblancin keskiaikaiseen kylään. Pysähdys oli nopea viuhahdus, mutta Vicky halusi näyttää paikan.

Iltapäivällä sai mennä suoraan töihin ilman taukoa. Vicky toki ruokki paluumatkalla sympaattisella huoltoasemalla, jota piti kaksi persoonallista vanhempaa herrasmiestä. Oli pöytiinpalvelu, ja ruokalista tuli muistista, sitä ei oltu kirjoitettu mihinkään. Ehkä hauskin ruokailukokemus tähän mennessä. Olimme perillä Lleidassa vasta neljältä, joten pieni myöhästyminenkin pääsi tapahtumaan.
Iltapäivän puuhana oli orvokkien siistiminen paahteessa. Orvokit, joihin ei siistimisen jälkeen jäänyt yhtään kukintoa, lähtivät Cambrilsiin kasvamaan. Sieltä ne tulevat taas joskus takaisin Lleidaan. Cambrils on meren rannalla, joten siellä on kasveille suotuisa ilmasto.

Loppuilta kuluikin unia katsellessa. Se mitä tapahtui, ei ollut nukahtaminen, vaan totaalinen sammuminen. Niin oli päivä täynnä virikkeitä.