Lehtien repimistä ja hyppivä hämähäkki

Aamulla jatkoin anopinhampaiden ruukutusta. Eiliseltä jäi vähän, ja kysyin voinko tehdä loppuun. Sopihan se. Bellmuntissa ei ollut tänään pomoja paikalla, joten Carme (Carme on katalonialainen nimi, Carmen espanjalainen) ja Núria näyttivät uuden tehtävän saman kasvilajikkeen parissa. Eilen myös Carme näytti mitä tehdä, mutta päällikkö Juan kävi antamassa opetusta googlen kääntäjän avulla. Tuosta loistavasta käännöskoneesta johtuen olin siinä luulossa, ettei työpaikalla sallita omia vesipulloja. Tänään ymmärsin, että Juan koitti sanoa, että vesijohtovettä ei saa ottaa pulloon, koska se ei ole juomakelpoista. Vesi on kasvien kasteluun ja se tulee isosta, avoimesta ulkoaltaasta. Altaaseen vesi tulee vesijohtoverkostosta. Tänään myös tajusin, että kylläpä vain aamupäivän aikana on ainakin yksi tauko. Pitää vain osata vastata innokkaasti Si, kun kuulee sanan cafe... Toinen työrutiineista oppimani asia on se, että kukaan ei ole koskaan, ikinä myöhässä. Katalonialaiset ovat tunnollisia työmyyriä.

Toinen päivän tehtävistä oli vanhojen anopinhampaiden jakaminen. Jokaisesta otetaan talteen hyvät, kirjavat lehdet sekä keskustan pieni lehtiruusuke. Huonot lehdet heitetään ns. mäelle.

Laatikollinen lehtiä ja uusien kasvien alkuja. (Jos ne selviytyvät käsittelystäni.)

Lehdet kasvualustassa. Keltaisuus ei haitannut, kunhan vain raidat olivat näkyvissä. Istutin noin tuhat lehteä/ruusuketta. En keskeyttänyt työtä muuten kuin raapiakseni hyttysten puremia tai juodakseni vettä. Hyttysiä oli kasvihuoneessa paljon, juotavaa vähän. Lämpötila oli 35 astetta plussalla. Työ keskeytyi myös kun näin hämähäkin. En pidä niistä yleisesti, enkä pitänyt tuostakaan. Koitin tökätä sen alas lehtilaatikon reunalta muoviruukulla, mutta se hyppäsi ruukkuun. Hämähäkki ei ihan hevillä häipynyt, vaan hyppelehti kohti kun yritin häätää sitä. Se teki ihan kunnollisia loikkia niinkin pieneksi kaveriksi. Katsoin jo valmiiksi mikä hämähäkki on espanjaksi, jos se olisi hyökännyt ja olisin joutunut huutamaan apua. Lopulta se häipyi, kun heitin kourallisen multaa sitä kohti. Hämähäkki näytti hyvin myrkylliseltä, en tiedä oliko se sitä.

Pelastajani, Bellmuntin oma kasvuseos. On muuten tujun hajuista. Mutta se onkin luonnonmukaista, ja jokainen tietää mitä se tarkoittaa. Ikävä kyllä käsittelen sitä paljain käsin, koska tarjolla on vain kuumia kumihanskoja. Pinkkejä sellaisia, tosin.

Lopuksi muutama yleiskuva Bellmuntista. Paikassa on tuotantokasvihuoneita ja -tarhoja, joista kerätään kasveja myyntiin. Myymälöitä on kaksi, toinen kuluttajille ja toinen on tukku jälleenmyyjille. Tukussa myydään vain eriä ja kappalemäärä on edullisempi. Kuluttajat maksavat yhdestä kasvista enemmän, mutta saavat kasvinsa hienosti pakattuina. Jälleenmyyjille Bellmuntista myös tilataan toimituksia, jotka viedään perille rullakoissa kuorma-autoilla. Bellmunt myös maahantuo kasveja lähinnä Hollannista. Ainut, mitä valikoimassa ei ole, on leikot. Kuvat on räpsitty pikaisesti töiden alkamista odotellessa, joten tässä ei tule vielä parhaat palat. Aion mennä erikseen kuvaamaan jonain päivänä vapaa-ajalla.

Keskusaukio. Rakennuksessa asuu työntekijöitä.

Henkilökunnan tilat ulkoa.

Avoin kasvatustila.

Ryhmäkasveja tukkupuolella. Niitä on vähän, koska sesonki on täälläkin jo ohi.

Hintataso on joissain tuontituotteissa melko sama kuin Suomessa.

Toimiston ikkuna. Tuolta kuulutetaan kaiuttimien kautta koko alueen kattavasti, jos jollekin on esimerkiksi puhelu.

Tukkupuolen tarvikkeita.

Kasvialtaita.

Kasvikarsinoita.

 Katossa on varjostuskankaat.

Yksi isommista kasvihuoneista.

Henkilökunnan tekemiä istutuksia.

Ostoskärryjä. Samoja kärryjä käytetään myös työnteossa.

Myytäviä palmuja.

Lopuksi muovivuori. Muovi kerätään, mutta en tiedä vielä minne se päätyy. Erotellaan kuitenkin muusta roskasta. Ruukut ja kasvatuslaatikot käytetään myös uudestaan. Myös kaikki mullan rippeetkin kerätään ja sekoitetaan istutusvaiheessa uuteen multaan.

Möhkö.